KAUSI 2005 - 2006 by kapteenit

Kaikki ihana loppuu aikanaan...

Kausi alkoi katastrofaalisesta Jypin pelin esiintymisestä, jossa teimme uuden ennätyksemme kaatumisten suhteen. Shokissa ollessamme päätimme, että tämän kauden kaatumiset ovat historiaa, ainakin jos mietimme tulevia kisakoitoksia. Kauden kisat menivätkin odotettua paremmin ja siitä ovat todisteena viisi (5) hopeaa viisistä (5) kisoista.

Menestyksekäs kausi alkoi Riihimäellä 3.12.2005 missä saimme odottamattoman hopean hieman epäpuhtaalla suorituksella. Joukkueen ensimmäinen mitali antoi koko joukkueelle lisäpontta ja tsemppiä harjoitteluun sekä tuleviin kisoihin. Muutamaa viikkoa myöhemmin oli kotikisojemme aika, missä halusimme näyttää kotijoukoillemme ja faneillemme mistä todelliset Elektrat on tehty. Fiilis kotikisoissamme oli totuttuun tapaan mahtava. Raivoisan kannustuksen siivittämänä teimme puhtaan ja silloin vielä virheettömän tuntuisen ohjelman. Tuloksena oli jälleen kerran yllätyshopea.

Kun uusivuosi oli juhlittu maltillisesti ja raketit ammuttu riehakkaissa tunnelmissa oli Porvoon kutsukisojen aika. Noviisien kanssa tehdystä Porvoon kisamatkasta on muodostunut jo melkein legenda. Kisasuoritus oli tasaisen varma, mutta jotain jäi silti vielä hampaankoloon. Palkintojenjaossa kaulaamme ripustettiin tuttu ja turvallinen hopea.

Rankan harjoitusviikon jälkeen ja turhia lepäilemättä oli ensimmäisen kaksipäiväisen kisamatkan aika ja määränpäänä oli Joensuu. Illalla autuaan tietämättömänä tulevasta painuimme pehkuihin väsyneinä, mutta onnellisina. Aamun pikkutunneilla pahin mahdollinen tapahtui: palohälytin pärähti soimaan. Lähemmäs kymmenen muuta joukkuetta ja muutama tuomarikin vaappui hotellin respaan silmät ristissä. Yöllisestä selvittyämme  kokosimme itsemme ja lähdimme kohti tärkeää kilpailua. Kisasuoritus ei mennyt aivan nappiin ja tunnelma kopissa oli sen mukainen. Palkintojenjaossa fiilis oli jo parempi, mutta kukaan ei taaskaan osannut tai uskaltanut odottaa menestystä.

11.3.2006 oli hyvin menneen kauden päätöskilpailut Myyrmäen hallissa. Kiireisen aamuna ja hyvin menneiden harjoitusten jälkeen valmistauduimme joidenkin tyttöjen viimeiseen kisakoitokseen. Fiilis oli sanoinkuvaamaton ja ohjelma sujuikin mallikkaasti. Lopputulokseen olimme jälleen erittäin tyytyväisiä ja kisoista tuomisena oli viides hopea.

Kokonaisuutena kaudesta jäi mieleen tunteikas ja ihana joukkue. Saimme kokea yhdessä niin ilon kuin surun kyyneleet. Lopuksi voimme vain todeta että hopea ei ole häpeä ja että kakkonen on aina ykkönen!  Suuri kiitos kuuluu rakkaille valkuillemme ja mahtavalle jojolle sekä kannustusjoukoillemme.